Kirjoittanut
Niklas Räsänen, 28, on voittanut kaikki ammattilaisottelunsa. Huipulle tähtäävä, avoimesti uskostaan jutteleva nyrkkeilijä kohtaa usein kysymyksen siitä, miten lajivalinta istuu kristilliseen vakaumukseen.
Niklas Räsänen eksyi nyrkkeilyn pariin puolivahingossa muutettuaan Helsinkiin syksyllä 2007. Punttisaleja kolunnut Räsänen koki, ettei pelkkä painojen nostaminen tyydyttänyt hänen ”urheilullista viettiään”. Tuolloin 20-vuotias urheilija päätyikin nyrkkeilysalin puolelle, ja vauhdikas laji imaisi miehen mukaansa.
– Nyrkkeily kolahti tosi voimakkaasti. Tietyllä tavalla koin, että mut johdatettiin nyrkkeilyn pariin.
Räsänen otteli ensimmäiset kolme amatööriotteluaan vielä samana vuonna. Ura lähti käyntiin haparoiden, ja ensimmäisissä otteluissa tuli takkiin. Vastoinkäymiset kuitenkin vahvistivat, ja Räsänen kertoo nyrkkeilyn kasvattaneen sittemmin häntä valtavasti sekä urheilijana että ihmisenä.
– Tietynlaisesta oman egon ja kunnian tavoittelusta lähtenyt juttu on kasvanut älyttömästi. Jumala on opettanut tosi paljon nyrkkeilyn avulla. Muutos on toki usein tapahtunut kipuilun kautta. Oikeastaan parhaat koulut ovat olleetkin niitä, kun on saanut turpaan joko kehässä tai elämässä”, hän naurahtaa.
Menestys on seurannut kovaa työtä, ja amatöörien Suomen mestaruuden myötä harrastus vaihtui ammatiksi. Ammattilaisuran näytöt ovat vakuuttavia. 28-vuotias nyrkkeilijä on noussut ammattilaiskehään kahdeksan kertaa ja voittanut jokaisen ottelunsa, neljästi tyrmäyksellä.
”Vastustaja on arvokas ihminen”
Avoimesti kristillisyydestään jutusteleva Räsänen haluaa varata tiukan treeniohjelman lomaan aikaa myös uskonelämälleen. Haastattelunkin hän antaa seurakunnan tilaisuudessa.
– Usko merkitsee pohjimmiltaan kaikkea, se antaa merkityksen koko elämälle. Loppupeleissä Jumala on syy myös sille, miksi nyrkkeilen. Urheilussa usko näkyy lähinnä muiden kunnioittamisessa. Vastustaja on arvokas ihminen, eikä vain väline, jonka voin päihittää ja saavuttaa itselleni gloriaa.
Itseään ”melko kiltiksi” nyrkkeilijäksi luonnehtiva Räsänen kohtaa aina silloin tällöin kysymyksen siitä, miten hänen lajivalintansa sopii kristilliseen vakaumukseen. Hän itse ei näe tilanteessa ristiriitaa.
– Olen tätä monesti miettinyt, mutten osaa mitään teologista vastausta antaa. Uskon, että tässä on kyse siitä, mikä on sydämen asenne. En ole koskaan kokenut nyrkkeilyssä mitään väärää.
Hän myös korostaa, että toisin kuin usein ajatellaan, nyrkkeilijät ovat ”pääasiassa hienoa porukkaa”, eikä laji ole vain ”typerää päähän lyömistä”. Hän kertoo silloin tällöin syntyvän myös hyviä keskusteluja uskonasioista.
– En mä halua saarnata, mutta kyllä ihmiset tietää mun vakaumuksen ja toivon, että se myös näkyy mun kaikessa tekemisessä. En tarkoita, että olisin mikään itse rakkaus, mutta haluaisin sitä parhaani mukaan välittää. Mä koen, että mut on tavallaan lähetetty nyrkkeilymaailmaan, jonkunhan sielläkin täytyy olla.
Alkup. kuva: Juha Saastamoinen
